Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tarinoiden kirjoittamisen ohjeet:

Mikset kävisi Paatsaman majakalla lukemassa ohjeet?

 1  2  3  4  5  6  > [ Kirjoita ]

Nimi: Adukainen YP

22.05.2016 12:46
Tuplapisteet kaikille!

Pisara: 36

Kohtalo: 6

Aspen: 30

Kirja: 28

Orrin: 14

Salvia: 79

Pilvi: 18

Paatte: 18

Jeff: 8

DarkShadow: 24

Tihrusilmä: 12

LaserEye: 16

Eräjorma: 8

Salama: 34

Misty: 12

Nimi: Misty

14.05.2016 12:11
Jokin pehmeä tökki minua kylkeen. Kiemurtelin sammaleella ja yritin päästä eteenpäin. Törmäsin johonkin karvaiseen möykkyyn. Toinen kissa kiemurteli vieressäni, varmaan kolmaskin. Haistoin inhottavan metallisen hajun ja tunsin kylmän, märän ja karvaisen möykyn olevan yhä paikallaan. Ympäriltani kuului vinkunaa ja haistoin sen metallisen tuoksun lähtevän minusta itsestäni. Jotakin tahmeaa loiskui allani kun liikuin. Sitten yritin avata silmäni. Venytin naamaani pitkäksi ja tunsin niiden melkein revähtävän auki. Valo purkautui heti silmiini. Painoin ne takaisin kiinni ja sitten raotin vasenta silmääni. Avasin molemmat silmäni ja hetkeen en nähnyt kuin valkoista. Sitten aloin hahmottaa muotoja ja vihdoin näin kaiken. Seisoin punaisessa lätäkössä ja yritin hoiperrella eteenpäin. Aistin seitsemän elävää olentoa, kissoja. Kahdeksas oli kai kuollut. Suuri ruskea kolli makasi edessäni liikkumattomana kuin kivi. Hänen turkkinsa oli kylmä ja märkä. Ja oikeastaan verilammikkoonkin oli sekoittunut vettä. Tämä olento oli selvästi uinut jossain ja kuollut äskettäin. Ravistin veren pois turkistani ja puristin silmäni kiinni. Painauduin ruskean kissan kylmään kylkeen ja huokaisin väsyneesti. Sitten nukahdin.

Nimi: Salama

14.05.2016 11:31
Tuijotin Pilveä murhaavasti, kun hän asteli eteeni.
”Idiootti”, puhisin kun Pilvi tuijotti minua.
”Mitä?” kolli kysyi siristäen silmiään.
”Olet idiootti”, sanoin kylmällä äänellä. Pilvi siristi uudestaan silmiään. Piiskasin lehtiä hännälläni ja tuijotin Pilveä viiltävästi. Tämä vain katsoi minua ilmeettömästi. Häntäni takoi maata yhä tiuhempaan. Luimistin korviani ja paljastin hampaani. Pilven korvat kääntyivät nopeasti taakse ja hän astui epäröivästi taaksepäin. Katsoin kollia arvioivasti ja jännitin takajalkojeni lihakset. Syöksähdin sekunnin murto-osassa kohti häntä. Pilvi ei ollut varautunut nopeaan reaktiooni ja iskin kollia kylkeen voimieni takaa. Kolli alkoi sähistä ja viuhtoa hännällään. Loikasin kohti hänen kurkkuaan ja sain suuhuni hänen vasemman käpälänsä. Purin sitä hellittämättä, säälimättömästi. Puristin leukojani yhteen ja käpälä rusahti. Pilvi huusi kivuliasti ja puremani tassu veltostui. Hän potkaisi minua tehden vatsaani haavan, josta tihkui verta. Mutta se oli pientä Pilven tassuun verrattuna: Se oli kauttaaltaan veressä ja punainen lammikko sen alla kasvoi tasaiseen tahtiin. Seisoin kollin edessä puuskuttaen. Hän tuijotti minua silmät täynnä kipua, mutta myö itsevarmuutta. Hän hyppäsi eteenpäin, mutta kiinnitti katseensa käpälääni, joten huomasin mihin hän tähtäni. Annoin hänelle kivuliaan viillon kuonoon. Pilvi hyökkäsi uudestaan ja puraisi korvastani palan. Verta tirskahteli ohimolleni. Karjahdin varoittavasti ja loikkasin. Pilvi ulvahti kun puraisin häntä kurkusta ja tartuin häneen kiinn. Hän kurotti ja puraisi minua leuan alle. Kiljahdin ja tein Pilven kurkkuun viillon. Kolli kaatui kouristellen maahan ja viimeisänä tekonaan viilsi inua vatsaan. Yökkäsin, sillä tuntui, kuin kaikki sisuskaluni olisivat valuneet ulos. Sitten kaaduin verilammikkoon ja nukahdin. Ikiajoiksi.

Nimi: Eräjorma Cat

12.05.2016 14:51
Istuin Eräjorma mobiiliin ja lähdin huristamaan eteenpäin. Kivet ja kannot sinkahteivat edessäni kun liikuin. Renkaat pyörivät huimaa vauhtia ja mittari näytti kahta sataa. Lopulta jarrutin ja nousin autosta. Näin taivaalla linnun ja sitten orava kiipesi puuta pitkin. Huomasin jotakin valkoista ja menin kohti sitä. Kohta huomasin, että se oli toinen poika kisu. Menin sen luo ja sanoin:
"Moi miten sulla menee?" Hän vaa tuijotti minua ja minäkin tuijotin häntä.
"Mitä teet mun mestalla?" toinen kisu kysyi.
"Sori, mut nyt mun..." en keksinyt enää sanaa. Tuijotin valkoista kollia.

//Jeff?

Nimi: Laser Eye

12.05.2016 14:47
Tassutin hiljaisessa metsässä. En ollut koskaan käynyt tässä osaa metsää, joten en voinut tunttea kaikkia sen paikkoja, en oikeastaan yhtäkään sen paikoista. Totuus oli, että en tiennyt, missä olin. Vaikka mieltäni kalvoi tunne eksymisestä, jatkoin eteenpäin. Jossain kaukana kuulin käen kukkuvan. Kuuset kurottelivat oksiaan polulle, jola oli painautunut maahan pitkän ajan kuluessa. Maa oli ruskettuneiden hevuneulasten peitossa. Neulaset pistelivät anturoitani, kun kävelilin, sillä ne välillä kääntyvät pitkittäin. Irvistin kun yksi neulasen teki polkuanturaani aukon ja lävisti nahan tunkeutuen anturaan. Jatkoin matkaa ontuen vasenta takajalkaani. Kuulin jostain rapinaa. Jatkoin silti eteenpäin. Käpäliäni poltti kävely pisteliäällä maaperällä. Kävelin yhä vanhaa polkua, mutta en tiennyt mitä etsin, ja miksi kävelin sinne. Tunsin kuitenkin vahvasti, että minun oli mentävä sinne. Takana näkyi valoa ja metsän reuna, mutta edessä en erottanut muuta, kuin pimeän metsän. Huokaukseni jäi kuulumattomiin, kun rikkomattomasta hiljaisuudesta kajahti korpin rääkäisy. Astuin edelleen. Edessä päin erottui suuri ja tuma möykky. Se oli pelottavan näköinen, mutta to mieleen jotakin rauhoittavaa. Enkä oikeastaan sittenkään pelännyt sitä. Se oli valtava luola ja suuaukko ammotti sysimustana edessäni.

Nimi: Tihrusilmä

12.05.2016 11:38
Söin kalaa. Se maistui hyvältä.En ollut pitkään aikaan syönyt kalaa enkä oikeastaan mitään muutakaan koska olin ollut pitkällä matkalla. Oli ihana ilma. Etsin lisää ruokaa ja löysin kuolleen hiiren se haisi tuoreelta joku muu kissa oli tappanut sen.
Pusikossa rapisi. Näin kissan joka tuli puskasta.
"Kuka olet?"joku kysyi
"Minä olen Tihrusilmä. Kuka sinä olet?" Kysyin.
"Minä olen Salsa." Naaras vastasi.
"Mentäisiinkö vaikka saalistamaan?" Kysyin Salsalta seuraavaksi. Salsa mietti hetken ja vastasi sitten.
"Hyvä on. Voitko samalla esitellä minulle paikkoja. Olen uusi täällä päin." Salsa sanoi.
"Tietenkin." Vastasin ja lähdimme joelle kalastamaan.
*Jos kerkeämme, niin voisimme ehkäpä lähteä vielä metsään.* Ajattelin.

Nimi: DarkShadow

10.05.2016 14:22
Katselin tympääntyneenä Paattea ja Jefiä.
*Miten hän voi pettää joukkueensa, ja minut!?* Olin hyvin hermostunut.
Katselin kuinka Jeff jätti Paaten nukkumaan, ja kiipesi itse puuhun. Sitten keksin. Menin erääseen pensaaseen ja vakoilin sieltä Paattea.
*Milloin hän herää??* Ajattelin mielessäni.
Sitten näin kuinka Paatte avasi silmänsä, ja katsoi ympärilleen. Katsoin robottisilmälälläni häntä, ja se näytti että hän olisi menossa saalistamaan. Kiipesin erääseen Paaten edessä olevaan puuhun, ja tähystin sieltä häntä. Kun hän oli senverran lähellä että pystyin hipaisemaan häntä robottitassullani. Ja sen teinkin. Vedin häntä hännästä, niin että hän säpsähti, ja katsoi taakseen. Venytin sen jälkeen tassuni niin, että se oli kiinni vastakkaisesta puusta.
"Ja nyt pikkukisu luulee etten osaa kiivetä puuhun!" Huusin nauraen ivallisesti.
Ja ennenkuin kerkesin huomata, hän oli kiivennyt samaan puuhun kuin missä vartaloni oli.
"Hei!" Huudahdin kun hän tiputti minut toisesta käpälästäni roikkumaan. Irvistin tuskissani.
"Eikös puissa kiipeileminen olekkin kivaa?" Hän kysyi.
Katselin äkäisenä kuinka Paatte tassutti muualle. Vedin itseni robottitassun avulla puuhun. Sihisin ja kehuin raivosta, kun olin päässyt puuhun. Seurasin salaa Paattea, kun hän saalisti. Juuri sinä hetkenä tein suuren loikan ja laskeuduin hänen selkäänsä.
"DarkShadow!" Hän huusi.
"Minäpä minä. Kukas muukaan?" Kysyin ivallisesti, ja piirsin Paaten selkään viivan. Sen jälkeen päästin hänet menemään.
*Menkööt vain, eihän siitä kuitenkaan saisi paistia.* Ajattelin väsyneesti.

Nimi: Kirja

10.05.2016 13:08
*Kyllä! Niin minä teen!* Ajattelin iloisena siitä, että minulla olisi jo hiukan muutakin tekemistä, kuin juosta ylisuurien sisarusteni kanssa. Olin nimittäin aikonut kirjoittaa aivan ihka oikean kirjan.
"Voisikohan sen nimi olla vaikka pelkästään kirja vai pitäisikö sen nimi olla Kirjan kirjoittama kirja?" Pohdin ääneen.
"Ai minkä nimi?" Kuulin Kantamattomantietokoneen äänen takaani ja äkkiä huomasin, että ilmassa oli, myös Kannettavantietokoneen, Tulostimen, Näppäinpuhelimen ja kaikkien muiden veljieni ja siskoni hajut.
"Minä aion kirjoittaa kirjan!" Julistin ylpeänä.
"Mikä sen nimeksi tulee?" Tulostin uteli.
"En tiedä vielä. Olin juuri miettimässä sitä." Selitin totisena kunnes minulla välähti.
"Niin tietenkin! Miksen minä sitä heti keksinyt! Kirjani nimeksi tulee tietenkin Kirja Kirjoittama Kirjojen Kirja!" Huudahdin iloisena siitä, että olin vihdoinkin keksinyt kirjani nimen.
"Aika monta "kirja" sanaa." Tietokone totesi ja muut nyökyttelivät.
"Missä Lukija ja Kirjoittaja ovat?" Kysyin.
"He menivät saalistamaan." Kannettavatietokone sanoi ja nuolaisi turkkiaan. Omassa kirja vartalossani oli se hyvä puoli, että sitä ei tarvinnut pestä, mtta koska se oli päällystetty minun täytyi varoa rikkomasta muovia. Menin pesämme nurkkaan ja irrotin turkistani kaikki mitä tarvitaan kirjan tekemiseen eli kaikki mikä oli päällystys-muovissa kiinni. Aloitin kirjan näin: Olipa kerran aivan normaali kirja. Hänen nimensä Oli kaikkitietävä kirja ja nimensä mukaan hän tiesi kaiken ja se kuka häntä luki tiesi sen jälkeen, myös kaiken. Harmi vain, että kukaan ei ollut vielä lukenut 1234567890 sivuista kirjaa.
*Tässä on tarpeeksi yhdelle päivälle.* Totesin ja kiinnitin kaiken taksin turkkiini paitsi kansion jonne laitoin kirjani sivut ja vasta sitten laitoin, myös kansion turkkiini kiinni.

Nimi: Jeff

10.05.2016 07:09
Katselin kuinka Paatte nukkui, ja päätin olla herättämättä häntä. Loikkasin kuuseen, ja kiipesin sitä ylöspäin. Kaarna ropisi kynsieni alla, kunnes olin erään oksan päällä. Tähystin sieltä missä istuin, ja näin edessäni suuren pellon, ja sen vieressä kaksijalkalan. Kun käännyin taaksepäin, näin metsän, ja taisteluaukion, jossa taistelu oli riehunut monia kuita sitten. Äkkiä muistin erään asian; Osasin kyllä kiivetä puuhun, mutta en sieltä alas. Panikoin, kunnes tajusin. Voisin mennä takaperin! Lähdin peruttamaan puusta alas, ja lopulta, kun olin enää parin ketunmitan päässä maasta, horjahdin ja lösähdin siihen kohtaa missä Paatte oli nukkunut.
*Hän on varmaan herännyt ja lähtenyt etsimään minua.* Katselin ympärilleni ja nuuhkin ilmaa.
Tiesin kuitenkin että hän osasi taistella, ja se riitti. Päätin ottaa nokoset, sillä olin pyörryksissä, joten minun ei ollut järkeä tehdä muuta. Käperryin kerälle ja nukuin.

Nimi: Paatte

09.05.2016 17:17
Kun heräsin, huomasin että Jeff oli lähtenyt viereltäni. Tassutin venyttelemään, kun näin DarkShadowin. Viha leimahti sisälläni.
"Senkin typerys!" Huusin hänelle.
Olisin halunnut olla vielä oma itseni, mutta järkevä osa minussa ei päässyt kovinkaan usein näkyviin. Vihasin DarkShadowia.
*Hän saa vielä katua!* Tassuttelin verkkaisesti eteenpäin, kun tunsin kuinka joku tai jokin kiskoi häntääni.
"Jos et nyt lopeta niin-" Suuni jäi auki hämmästyksestä.
Takanani ei nimittäin ollut mitään, mikä olisi voinut kiskoa häntääni. Sitten kuulin yläpuoleltani äänen.
" Ja nyt pikkukisu luulee että en osaa kiivetä puuhun!" DarkShadowin ivallinen äänensävy sai karvani nousemaan pystyyn.
Katsoin ylöspäin, ja näin DarkShadowin robottitassullan pitämässä kiinni toisesta puusta, kuin missä itse oli. Naaras irvisteli ja virnuili hermostuttavasti. Tassutin kohti puuta, jossa hänen vartalonsa oli. Hyppäsin sinne, ja tyrkkäsin häntä vähän.
"Hei!" Hän sähähti.
Naaras jäi robottitassunsa avulla roikkumaan toisesta puusta. Näin hänen ilmeestään, että se teki hyvin kipeää.
"Eikös puissa kiipeileminen olekkin kivaa?" Kysyin ivallisesti nauraen.
Lähdin kauemmas metsää kohden. Jätin hänen omaksi asiakseen, miten hän pääsisi pois puusta. Kuuntelin korva tarkkana metsän ääniä, ja kuulin rapinaa lehtien seasta. Kyyristyin, ja näin hiiren. Katsoin kuinka se mitään aavistamatta tuli vain lähemmäs ja lähemmäs... Sitten syöksyin sen kimppuun, ja purin niskan poikki.
*Mehevä yksilö!* Aloin syödä sitä, ja katselin samalla ympärilleni, kun tunsin selässäni iskun.
"DarkShadow!" Huudahdin vihaisena.
"Minäpä minä. Kukas muukaan?" Hän kysyi ivallisella äänellään.

Nimi: Aspen

27.04.2016 16:08
Hymyilin Salvian tai siis Lilin jälkeen. Hän oli oikein mukava naaras. Myrsky loikkasi alas aidalta turkki tuulessa liehuen. Minä hyppäsin seuraavan puutarhan aidalle ja huusin:
”Kati! Oletko täällä?” Kati nosti korvat pystyyn. Hän haukotteli puutarhan puun alla. Aurinko lämmitti mukavasti. Hymyilin taas.
”Onko kaikki kunnossa?” kysyin. Kati nyökkäsi. Loikkasin jälleen aidalle ja hyppäsin omaan puutarhaan. Kävelin oven luo. Tunkeuduin kissanluukusta sisään ja kävelin keittiöön. Haukottelin makeasti. Sitten söin kupistani raksuja, jotka ihmiset olivat siihen panneet. Eivät ne olleet pahoja, mutta ei minulle maistunut. Tunsin mieltäni verhoavan pilven, mutta en tiennyt miksi. Join vettä. Se oli kirkasta ja kuultavaa, mutta maistui metalliselta ja vanhalta. Vesi oli vaihdettu viimeksi eilen, eli se oli huoneen lämpöistä. Tämä vesi oli siis lämmintä ja maistui metallilta. Istuin ja lopetin juomisen. Ikkunasta tulvi kullanruskeaa valoa. Aurinko oli laskemassa. Pölyhiukkaset tanssivat kirkkaassa valossa. Minua alkoi pakosti huvittaa, kun näytti, että ne ottivat kissan muodon. Vieläpä erään kuollutta ystävääni muistuttavan kissan. Sitten vakavoiduin. Kissan hoikka olemus piirtyi ilmaan ja värit vahvistuivat. Se oli Huurre, jonka Dark Shadow oli kerran tappanut. Huurre hymyili minulle ja avasi kuonoaan kuin puhuakseen.
”Aspen”, Huurteen kuvajainen hymyili.
”pian pääset luokseni. Sinun on aika kuolla”, hän naukui vakavana. Tuon kuullessani vereni hyytyi hetkeksi. Hätkähdin ja tuijotin pölyyn. Hiukkaset tanssivat taas sekavissa, arvoituksellisissa muodostelmissaan. Huurre oli poissa.
”Näin oudon näyn”, mutisin ja työnnyin ulos kissanluukusta. Aurinko oli laskenut ja hämärä kietoi maan verhoonsa. Lähdin kohti metsää ja istuin metsän rajalle. Pesin turkkini valmiina kohtaamaan elämän haasteet.

Nimi: Pilvi

27.04.2016 13:38
Oli kulunut yksi päivä siitä, kun Salvia oli päättänyt mennä asumaan Katin naapuriin ihmisten luokse.
*Voisin käydä Salvian luona käymässä. Samalla voin myös käydä Hallan luona.* Ajattelin ja suuntasin kulkuni kohti Katin ja Salvian taloja. Huomasin, että Salvia oli juuri menossa takaisin sisälle, mutta huusin:
"Salvia! Odota!" Salvia käännähti ympäri ja juoksi takaisin aidan viereen ja loikkasi sen päälle. Huomasin Katin tulevan kissanluukustaan perässään Halla ja Valo. Halla oli käynyt Valon kanssa jo pienillä tutkimus retkillä, mutta Kati ei uskaltanut vieläkään päästää heitä kamalan kauas.
"Pilvi! Kuinka mukava nähdä taas!" Kati huudahti ja ryntäsi puskemaan minua.
"Niin." Salviakin myönsi.
"Isä! Toitko sinä minulle jotakin metsästä, niin, kuin viime kerrallakin?" Halla huudahtaa ja katsoo minua toiveikkaasti.
"Halla. Muista käytöstavat." Kati muistuttaa.
"En tällä kertaa Halla." Naukaisin katsoen Hallaa lempeästi.
"No Salvia. Miten kotiutumisesi on sujunut?" Käännyin Salvian puoleen.
"Aivan loistavasti! Eilen illalla sain kermaa ja tänään aamulla maitoa!" Salvia hehkuttaa ja kysyy:
"Kuule Pilvi. Haluaisitko tulla käymään?" Salvia kysyy ja hetken mietittyäni päätän lähteä ja nyökkään. Salvia johdattaa minut sisään kissanluukusta ja siitä huoneeseen.
"Tuo on sohva. Ja nuo kaksi pienempää ovat nojatuoleja." Salvia maukuu ja osoittaa sohvaa ja nojatuoleja hännällään. Silmäkulmastani huomaan, että nurkassa on toinenkin sohva, mutta en kerkeä katsella sitä pitkään sillä äkkiä Salvia pysähtyy.
"Tässä ovat minun kaksi raapimispuutani." Salvia sanoo. Seuraavaksi hän näyttää nukkumapaikkansa ja ruokakuppinsa.
"Minun pitääkin varmaa jo kohta lähteä." Sanoin.
"Aivan, niin." Salvia nyökkää.
"Tule joskus muulloinkin käymään!" Salvia huikkaa vielä ja heilautan häntääni vastaukseksi.
"Minä en voisi koskaan asua tuollaisessa kummallisessa paikassa, jossa lattia on peitetty, joillakin ihmeellisillä pehmeillä jutuilla" Mutisen hiljaa.
"Anteeksi. Sanoitko jotakin?" Kysyy eteeni astellut Salama, joka katsoo minua murhaavasti.

//Salama?

Nimi: Salvia

27.04.2016 12:11
Heräsin aamulla siihen, että kuulin keittiöstä ääniä. Tassutin hiljaa katsomaan.
"Lili!" Ihmisen jälkikasvu huusi ja juoksi tapsuttelemaan minua. Kavahdin hiukan taaksepäin. Kun olin syönyt lähdin ulos tutkimaan toista naapuriani. Haistoin koiran ennen, kuin näin sen. Se oli aika pieni, mutta menin siltikin nopeasti aitaa pitkin sen ohi.
"Hei! Kuka sinä olet?" Kuulin äänen aidan toiselta puolelta.
"Minä olen Aspen." Aspen selitti ja hyppäsi aidan päälle.
"Emme ole nähneet sinua ennen. Oletko uusi? Minä olen Myrsky." Jatkoi Aspenin viereen tullut toinen kissa.
"Olen. Nimeni on Salvia. Ohmiseni kutusuvat minua kylläkin Liliksi. Muutin tänne eilen." Nau'uin.
"Oletko sinä se yksi kulkukissa? Kati on kertonut sinusta. Annoit kuulemma pentusi hänelle turvaan." Myrsky sanoi siristäen silmiään.
"Kyllä minä olen. Aion Valon silti asua Katin luona." Mauin.
"Missä talossa asut?" Aspen kysyi.
"Sen koiran naapurissa." Vastasin.
"Lili!" Kuului äkkiä kahden naaras puoleisen pennun ääni.
"Minin pitää nyt mennä. Nähdään joskus toiste!" Huusin ja lähdin loikkimaan kohti kotiani. Tassutin sisälle. Äkkiä huomasin, että en ollut vielä kokeillut uusia lelujani. Päätin hakea pussista valkoisen hiiren. Vein sen yhden ihmispennun luo ja katsoin häntä kysyvästi. Ihminen tarttui hiireen, sitoi sen häntään jotakin hyvin pitkää ja ohutta ja alkoi vetää sitä perässään. Lähdin oitis juoksemaan hiiren perään.
*Miksi en muuttanut tänne aikaisemmin?* Ajattelin ja jatkoin leikkimistä. Kun olin juossut hiiren perässä tarpeeksi, loikkasin ensin alimman tasanteen päälle ja siitä mökin päälle josta loikkasin vielä seuraavalle mökille. Jäin mökin päälle istumaan ja katsoin ylimmän tasanteen alle kiinnitettyjä leluja. Niitä oli myös yläpuolella olevalla tasanteelle. Hyppäsin kokeeksi kohti lähintä lelua koittaakseni saisinko sen irti. Mutta lelu vain heilahti ja pysähtyi hetken siinä heiluttuaan.
*Kyllä minä sinulle vielä näytän!* Ajattelin. Jatkoin hyppelyä kunnes en enää jaksanut ja loikkasin ylimälle tasanteelle. Edellisenä päivänä raapimispuuni viereen oli laitettu vielä toinen. Se muistutti vain hiukan puuta paitsi, että siinä oli yksi pehmeä makuu alusta. En jaksanut kokeilla sitä vaan asetuin puhdistamaan turkkiani.

Nimi: Taavikainen

26.04.2016 17:33
Tuli akatuskatko... Salvian toinen nimi on Lili

Nimi: Pisara

26.04.2016 16:38
Yö kului piinallisen hitaasti. Vatsaani kuumotti ja sisälläni myllersi. Minua hiukan oksetti. Sänkyni oli märkä ja likainen ja Kohtalo tuhisi hitaasti. Pääni oli kipeä, ja minua pyörrytti. Yön kosteus tunkeutui turkkiini. Yön äänet kuulostivat etäisiltä. Lepakot liitelivät yössä. Ummistin silmäni ja avasin ne jälleen. En totta tosiaan voinut nukkua. Mutta Kohtalon lämpö rauhoitti minua. Nousin siitä huolimatta. Ja sitten kuljin pois kuusen alta. Silmiäni poltti ja käveleminen oli vaikeaa. Pennut olivat syntymässä pian. En kulkisi kauas. Mutta haistoin jotain outoa lähistöllä ja tahdoin tutkia asiaa. Haju oli vanhentunut, mutta muistutti kissan hajua. Siinä oli mädän ja veren ja kuoleman haju. Kuulin oksan katkeava. Jännitin kaikki lihakseni. Korvani jähmettyvät pystyyn. Takanani kuuluu jotain ääntä. Koitan kääntyä, mutta olen kauhusta kankeana. Yritän taivuttaa päätäni. Jokin heittäytyy päälleni. Se tarttuu kynsillään kylkiini. Yritän suojella vatsaani. Kaadun kyljelleni. Kissa on naaras, turkiltaan musta. Tällä on oudot sulkasiivet ja tämän selässä istuu korppi. Naaras nostaa selästään viikatteen. Hän kohottaa käpäläänsä iskeäkseen. Minä yritän huutaa jotakin nopeasti.
”Odota, älä tapa minua!” huudan.
”Maanala kutsuu sinua!” hän kähisee kamalalla äänellä. Hän yrittää iskeä, mutta kierähdän sivuun ja nousen hoippuvin käpälin. Loikkaan pystyyn ja koitan palauttaa tasapainoa. Viikate iskeytyy maahan ja jättää siihen syvän uran. Värähdän, kun ajattelen, mitä minulle olisi voinut käydä. Etsin kuusen ja juoksen sen luo. Kohtalo nukkuu yhä.
”Auta minua, pelasta minut!” huudan. Kohtalo herää. Hän katsoo minuun kysyvästi.
”Auta, tuolla on kissa, joka tahtoo tappaa minut!” selitän. Kohtalo katsoo minua vakavana ja nousee istumaan. Hän nostaa niskakarvansa pystyyn. Se kissa loikkaa sisään kuusipesäämme. Kohtalo köyristää selkänsä ja sylkee. Hän sihisee ja naaras tekee samoin. Peräännyn. Karvani nousevat entistä pystympään. Naaras lyö Kohtaloa päähän ja tämä pyörtyyy verisenä. Naaras tulee kohti minua. Sydämmeni pompottaa tuhatta ja sataa, kun naaras kohottaa viikatetta. Sitten kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä. Viikate leikkaa ilmaa ja iskeytyy alavatsaani. Veri tulvahtelee haavasta suurina heleänpunaisina pisaroina. Huuto juuttuu kurkkuuni ja silmiäni polttaa enemmän. Naaras lyö viikatteella kurkuani, ja hengitykseni pysähtyy. Kurkkuuni tulvii verta ja kaadun sätkytellen maahan. Koitan yskiä verta ulos, mutta ei onnistu. Sitten vajoan hiljalleen pimeyteen.

Nimi: Salvia

26.04.2016 15:08
Olin kuljeksimassa kohti Katin kotia Pilvi vierelläni. En kestäisi enää tälläistä, vaikka Puna olikin kuollut. Niinpä olin päättänyt ryhtyä kotikissaksi, Katin naapuriin.
"Oletko nyt aivan varma, että haluat tehdä tämän?" Pilvi kysyy ja nyökkään.
"Tietenkin. Ja aion kyllä käydä metsässä saalistamassa, mutta tämmöistä en enää jaksa." Nau'uin.
"Ymmärrän." Pilvi huokaisee. Äkkiä edessämme näkyy Katin puutarhan aita. Kati on odottanut meitä Valon ja Hallan kanssa.
"Emo!" Valo kiljaisee ja juoksee luokseni.
"Hei! Sinä muistat minut!" Mau'uin iloisesti.
"Tietenkin. Kati on kertonut sinusta paljon." Valo vastaa ja alkaa puskea minua.
"No, niin Kati. Onko se tuo tuossa?" Kysyn.
"On. Mitä pidät puutarhasta?" Kati kysyy puolestaan.
"Se näyttää oikein mukavalta. Tuo auringon läikkä sopii mainiosti auringon ottamiseen ja voin mennä tuo puun alle jos tahdon varjoa." Sanoin ja katselin uutta asuin paikkaani.
"Olen kuullut, että siellä tarjotaan aivan mahtavaa kermaa!" Kati naukui innostuneena.
"Sinun pitää sitten katsoa heitä kysyvästä ja olisi parempi jos et säikkyisi heitä ja sotkisit turkkisi, sekä pyörisit tuossa kuralammikossa." Kato sanoo ja teen, niin. Hetken kuluttua olen valmis ja ihminen avaa oven.
"Miau?" Naun kysyvästi ja katson ihmistä pelokkaasti silmät suurina aivan, niin, kuin Kati oli aikaisemmin neuvonut. Ihminen huusi jotakin sisälle ja äkkiä sen neljä poikasta ilmestyivät ovi aukkoon ja alkoivat rapsutella minua. Sitten tuli vielä Uros-puoleinen ihminen. Äkkiä naaras-puoleinen nosti minut syliini ja kuiskasi korvaan "Tilli"
*Onkohan Tilli minun uusi nimeni?" Ajattelen. Kun olen sisällä ihmisten pesässä, minulla on aikaa katsella ympärilleni. Hetken kuluttua ihmiset lähtevät ulos pesästä ja jättävät minut siihen lattialle istumaan.
"No taisi sujua aika hyvin?" Kati kysyy äkkiä takaani. Hetken kuluttua myös Pilvi pujahti sisään luukusta, jota en ollut aiemmin huomannut.
"Tuolla on sohva. Ja tuo mistä minä ja Pilvi tulimme on nimeltään kissanluukku. Kuulin, kuinka se ihminen kuiskasi sanan "Tilli". Se on nyt uusi nimesi. Siis tarkoitan, että kotiväkesi kutsuu sinua Tilliksi." Kati selittää. Kati esittelee minulle vielä muitakin tavaroita kunnes kotiväkeni palaa. Hetken sen jälkeen, kun Kati ja Pilvi olivat lähteneet ihmiseni astuvat sisään roikottaen käpälissään jotakin. Naaras-puoleinen nostaa pehmeän näköisen, keltaisen pedin kassista. Toisesta kassista paljastuu kaksi mustaa kuppia. Kati kertoi, että niissä säilytetään minun vettäni ja ruokaani. Sitten on vielä yksi sateenkaarenvärinen ruokakuppi, jossa on läpinäkyviä, mustia kalan kuvia. Sitten ne ottavat esille vielä jotakin ruokaa minulle ja jonkun suuren paketin ne hakevat vielä kulku neuvostaan. Sitten ne kasaavat sen ja pystyttävät ikkunan eteen. Siinä on pussi johon ne laittavat leluni. Sitten siinä on vielä kaksi koppaa, jotka muistuttavat hiukan mökkiä. Sitten on vielä kolme tasannetta, joissa voin makoilla. Ruokakupit viedään keittiöön. (Kati kertoi lähes kaiken) Toiseen mustista kupeista he laittoivat vettä ja toiseen kuiva muonaa eli raksuja. Sitten sateenkaaren väriseen laitettiin purkkiruokaa, niin, kuin Kati oli maininnut. Lähdin kohti raapimispuuta, hyppäsin keskimmäiselle tasanteelle ja aloin sukia turkkiani. Kun olin saanut turkkini kuntoon lähdin ulos. Kun olin ulkona loikkasi aidan päälle ja aloin kävelle kohti Katia.
"Missä Pilvi on?" Kysin.
"Hän lähti jo." Kati vastaa.
"Varo muuten koska sinun toisessa naapurissasi asuu koira. Eräs kissa kävi sisällä talossa. Kuulin siitä hänen siskoltaan." Kati naukui. Kun olin jutellut Katin kanssa jonkin aikaa kotiväkeni huusi jotakin. Erotin siitä vain sanan Tilli.
"Muista nuo sanat. ne kutsuvat sinut nyt yöksi sisälle." Kati sanoo ja katoaa pian omaan pesäänsä. Lähden tassuttamaan kohti omaa uutta kotani.

Nimi: Orrin

24.04.2016 11:55
Oli kulunut viikko siitä, kun Coriace oli karannut metsään. Hän oli sanout minulle, että olen häpeäksi koko suvulle!
"Lehti. Sinun on nyt pysyttävä sisällä Orrinin kanssa." Kuulen Keltan naukuvan takanani olevalle Lehdelle.
"Mutta miksi muut sitten saavat mennä ulos?" Lehti kysyy.
"Koska olette arestissa." Salama naukuu Keltan vierestä. Äkkiä Lehti säntää ulos pesästä. Suutus päissään hän ei huomaa, että lähestyy valtavaa kiveä.
"Lehti! Varo!" Huudan ja säntään Lehden perään Salama ja Kelta perässäni, mutta liian myöhään. Lehti törmää kiveen ja kaatuu maahan. Huomaan, että Lehden päässä on vakavan näköinen haava. Kelta juoksee nopeasti Lehden viereen ja pudistaa hetken päästä päätään.
"Se on aivoverenvuoto." Kelta sanoo ja purskahtaa itkuun. Salama ja Kelta lähtevät hautaamaan Lehteä metsään.

Nimi: Kirja

24.04.2016 11:48
"Kävisikö tuon viimeisen nimeksi, vaikka Kirja?" kuulen emoni Lukijan kysyvän isältäni Kirjoittajalta.
"Sehän sopii aivan mainiosti! Sehän näyttääkin aivan kirjalta!" Kirjoittaja naukuu.
*Mikä on kirja?* Ajattelen ja räväytän silmäni auki.
"Emo! Isä! Mitä nämä minun turkissani kiinni olevat jutut ovat?" Kyselen ihmeissäni.
"No siinä on ainakin tulostin, näppäinpuhelin ja älypuhelin/kosketusnäyttöpuhelin ja kaikkea sellaista." Emo selittää rauhallisesti.
"Miksi sinä näytät noin suurelta ja isä ja sitten minun sisaruksenikin näyttävät jotenkin suuremmilta?" Kysyn emolta.
"Koska sinä olet kirjan kokoinen ja näytät muutenkin kirjalta. Siitä sait muuten nimesikin. Kirja." Isä selittää.
"Mutta minä en tahdo olla, niin, kuin kirja!" Huudan.

Nimi: Aspen

23.04.2016 12:14
Istahdin aidalle vilkuilemaan ympärilleni ja loikkasin sitten puutarhaan. Kukat tuoksuivat ja Myrsky lepäsi pihapuun varjossa. Loikasin kissanluukusta sisään. Kävin syömässä muutaman raksun kupistani ja sitten menin jälleen ulos. Hyppäsin aidalle ja loikksin naapurin puutarhaan. Hyppäsin sisään avonaisesta ikkunasta ja työnsin pöydällä olevan vaasin lattialle. Kuului räsähtävä ääni, kun vaasi hajosi sirpleiksi.
”Sirpaleet tuovat onnea”, nau'uin ja työnsin läppärin lattialle ja siitä meni näyttö rikki. Hyppäsin tuolille ja kaadoin sen. Sitten menin pöydälle ja tassutin suoraan lakritsikakkuun, jota tallottuani maistelin. Makea kerma suorastaan suli suuhuni. Tiputin lattialle lautasen, jossa oli hampurilainen ja se hajosi osiin. Majoneesia levisi pitkin lattiaa. Sitten juoksin toiseen huoneeseen ja kiipesin hyllylle. Tiputin kirjat ja kukkaruukunkin lattialle. Toisella hyllytasanteella oli vaasi. Tiputin sen sängyssä nukkuvan koiran päähän ja sitten juoksin keittiöön. Loikkasin avonaisesta ikkunasta ulos ja juoksin kotipihaani. Istuin taas aidalle tähyilemään.

Nimi: Kohtalo

23.04.2016 12:05
Kehräsin Pisaralle ja hymyilin. Laitoin pääni hänen selkäänsä ja ynisin tyytyväisenä. Laitoin tassut rinnan alle kehräten yhä. Olin päässyt osalliseksi suuresta onnesta.
*Hmm… Annan nimeksi Läikkä, Täplä, Pilkku?* mietin mielessäni.
*Paju, Mänty, Ruusu?* kyselin mielessäni.
*Willow, Misty, Pine?* ajattelin ja sitten lopetin kyselyn päässäni.
*Pisara saa päättää!* Lopetin kehräämisen ja vaivuin unen pehmeään pumpuliin. Pisaran lämpö ja tasainen hengitys tuudittivat minut uneen.

Nimi: Pisara

23.04.2016 11:54
Tunsin vatsassani potkuja ja haukoin henkeä. Minulle oli juuri syntymässä pentuja! En tiennyt, kuka oli pentujen isä, mutta luullakseni se ruskea kolli, joka oli ollut kanssani muutaman illan ennen sotaa. Nyt pennut olivat siis syntymäsä. Tunsin toisen potkun. Ne syntyisivät huomenna. Lähdin kulkemaan metsään kohti paikkaa, jossa sota oli päättynyt. Olin kuitenkin kulkenut vasta metsän reunaan ja nyt jo näin Kohtalon makaamassa kuusen juurella korvat pystyssä. Menin tämän luo ja tökkäsin kollia kylkeen. Hän nosti päätään ja oli jo hyökkäämässä, mutta nostin etutassuani ja hän lopetti.
”Minä, Pisara”, sanoin lyhyesti.
”Etkö tunne minua?” Kohtalo rauhoittui.
”Niin tietenkin, Pisara!” hän huudahti iloisena.
”Näytät vain niin erilliselta”, hän jatkoi.
”Niin, minulle tulee pentuja!” huudahdin. Kohtalo lannistui. Tämä huokaisi.
”Höpsö, pennut ovat sinun!” huusin. Kolli piristyi ja alkoi kehrätä. Hän puski leukaani ja asetuin hänen viereensä nukkumaan. En ollut koskaan vielä tuntenut tälläistä onnea.

Nimi: Darkness

22.04.2016 14:21
Tassuttelin kohti autiotaloa.
Jälkeeni jäi verijälkiä siihen missä olin tallustellut.
Korppi istui selälläni välillä raakkuen.
Haistoin erakkonaaraan.
Äkkiä eteeni tupsahti valkoinen naaras mustilla raidoilla ja sinisillä silmillä.
"Ai hei... Minä olen Virta. Tuo ylhäällä oleva kolli on Kupla. Kuka sinä olet." Naaras naukaisi ja mulkaisi ylös ikkunalaudalle jossa valkoinen Kupla keltaisilla silmillä niin hihihitti.
"Minä olen Darkness." Naukaisin kylmästi ja henkeni haisi kuolemalta.
Virta nyrposti nenäänsä ja singahti autiotalon rikkinäisestä raosta sisälle ja loikki portaita ylös vihaisen kuuloisena.
Pujahdin itse sisään ja siniset silmäni katselivat tarkasti.
"Kelpaa..." mumisin itsekseni.
Äkkiä kulman takaa ilmestyi Kupla.
"Häivy! Tämä on minun ja Virran koti." Kupla sähähti.
"Älä puhu minulle noin..." Mau'uin hiljaa siristäen silmiäni.
Virta ilmestyi Kuplan vierelle.
"Miksi olet taas tuollainen. Anna nyt olla!" Virta naurahti tönäisten Kuplaa.
Kupla mulkaisi minua.
"Äläkä tulekkaan ylös!" Tämä sähähti hiljaa.
Sitten kaksikko kiipesi portaat ylös ja joka askeleella pöllähti ilmaan tomua.
"Kuplan on aika kuolla." Korppi äkkiä kähisi korvaani.
"Viesti maanalasta?" Kuiskasin.
Korppi nyökkäsi.
Aloin tassuttelemaan portaita pitkin ylös.
Kupla ja Virta olivat sukimassa toisiaan vanhassa kissankorissa.
Kupla raivostui ja syöksyi hampaat ja kynnet paljastettuna minua.
Väistin ja sivalsin Kuplaa kuonon keskeltä viiltäen oikeaanpuoleen syvät viillot.
Kuplan silmä oli puhkaistunut ja tämä puuskutti.
"Sinun on aika kuolla Kupla. Maanala kutsuu sinua." Kähisin.
Kupla loikkasi raivoissaan minua kohti.
Tämä raapaisi vasempaa korvaani ja verta purskahti tomuiselle ja narisevalle lattialle.
Otin viikatteeni esiin ja vedin tämän kaatuneen kuplan kurkusta vatsaan asti.
Kupla kouristeli, pyöri ja korisi.
Mutta Kupla nousi vielä viimeisillä voimilla.
Heilautn viikatetta ja Kuplan pää irtosi.
Tämä vieri lattialle ja tämän ruumis veltostui mätkähtäen maahan.
"Ku...Kupla!" Virta itki.
Kiepahdin ja Virta juoksi ohi portaita rämpien alas ja sinkoutuen ulos talosta itkien.
Menin alas vanhan sohvan päälle ja käperryin nuolien vielä verta käpälistä ja Korppi meni istumaan selkänojalle.

//Tapoin nyt Kuplan ja Virta oli sen kumppani.

Vastaus:

Saat 31X2 kp:ta! (62)

Nimi: Raita

14.04.2016 11:36
Sota oli päättynyt ja lähdin kävelemään jotakin valkoista kollia kohti.
"Hei." Naukaisen.
"Häivy tai saat kärsiä!" Kolli huutaa ja loikkaa päälleni. En kerennyt puolustautua, kun kolli iski kyntensä vatsaani ja hampaansa kaulaani.
"Mitäh...sinäh...teeht...?" Yritän puhua.
"Ole niljaa!" Kolli naukuu ja äkkiä vajoan pimeyteen.

//Raita siis kuoli...

Nimi: Orrin

14.04.2016 11:30
En voinut muuta, kuin odottaa, että emo pääsisi pesälle. Minusta emo kulki mahdottoman hitaasti, enkä olisi enää jaksanut odottaa, joten aloin rimpuilla.
"Orrin! Lopeta heti tuo kummallinen rimpuilu!" Kelta käskee, mutta minä sen, kuin vain jatkan kunnes emo päästää irti. Vaikka olin harjoitellut ahkerasti kävelemistä kaaduin heti maahan. Lopulta suostuin kannettavaksi. Kun pääsimme perille (joka tuntui nyt menevän paljon nopeammin) Punan pennut juoksivat meitä vastaan.
"Missä emo on?" Slayer kysyy.
"Emonne on.. on..." Kelta änkyttää.
"Kuollut." Salama auttaa kumppaniaan.
"Jos emo on kerta kuollut, niin kuka meitä nyt sitten hoitaa?" Slayer kysyy.
"Minä." Kelta vastaa.
"Missä muuten Coriace on?" Salama kysyy ja katselee etsien ympärilleen.
"Jospa Haya on syönyt hänet!" Huudan.
"Jospa ei nyt ihan, niin Orrin." Emo naukuu.
"Coriace lähti ulos!" Indiscriminate huutaa sisrustensa takaa.
"Mutta sehän on aivan epäreilua! Miksi minä en saa mennä ulos, mutta Coriace saa mennä?" Kysyn huutaen näyttäen oravan hampaitani.
"Orrin, muista hyvät käytös tavat!" Kelta maukuu.
"Tule Orrin! Mennään mekin ulos!" Lehti kuiskaa ja hiivimme muiden huomaamatta ulos.
"Voisimme vaikka mennä etsimään Coriacea?" Lehti ehdottaa.
"Niin, mutta sitten emo suuttuisi emmekä me saisi lähteä ainakaan 1000000 vuoteen ulos." Naun.
"Ei sitten, vaikka ei emo laittaisi meitä aivan, niin kauaksi aikaa arestiin." Lehti mutisee pettyneenä.
"Älä ole noin nyrpeän näköinen Lehti. Me olemme, kuitenkin ulkona. Toisin, kuin nuo muut." Mau´uin.
"Ja nyt te saatte luvan lähteä sisälle heti tai saatte 1000000 vuotta arestia!" Kuulen Keltan äänen ja minä ja Lehti käännymme Keltaa kohti.
"Anteeksi." Mutisemme.

Nimi: Coriace

14.04.2016 11:29
Odotin tylsistyneenä pesällä, että emo palaisi. Minulla oli siis hirveän tylsää. Muut pennut nukkuivat. Katsoin heitä ja huokaisin. Pesän täytti rauhallinen tuhina. Vilkuilin ympärilleni ja räpyttelin silmiä nopeasti. Nuuskin haltioituneena ilmaa ja kävelin eteenpäin. Pienet, pehmeät tassuni upposivat löysään mutaan, kun kävelin halki aukion. Kuononi kurtisui inhosta. Katselin vähän aukion reunoille. Puut reunustevat aukiota ja niiden lehdet jo vihersivät. Kuulin ulkoa meteliä, sieltä saapui veljeni Salama ja Kelta. Heillä oli pieniä pentuja mukanaan. Piilouduin pensaaseen. Uudet pennut vinkuvat ja kahdella oli jo silmät auki ja Haya kantoi yhtä pentua, joka muistutti oravaa. Sillä oli ruskeat silmät ja pörröinen häntä ja tupsut korvissa. Hihitin ja mietin, mitä tuostakin nyt tulisi.
*Voisin vaikka vähän maistaa*, mietin huvittuneena ja hihitin kovempaa. Sitten käännyin ja suuntasin metsään etsimään oikeita oravia.
*Ehkä hän näyttäisi jo normaalimmalta, kun palaan* mietin yhä yhtä huvittuneena, kuin ensinkin nähdessäni hänet. Hän olisi kai serkkuni.
*Hän on häpeäksi koko suvulle*, ajattelen ja astelen syvemmälle hämärään metsään. Taivas on vielä kirkas, mutta puut varjostivat jo metsää. Ilmä oli lämmin ja oli jo varmaan 15 astetta lämpöä.

©2019 →Paatsama← - suntuubi.com